Sivut

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Kisoja, kisoja ja vielä kerran kisoja

Viime kirjoittamisesta onkin taas vierähtänyt aikaa vähän reilu kaksi kuukautta. En vain ole yksinkertaisesti muistanut/jaksanut kirjoitella, vaikka kuvamateriaaliakin olisi ollut. Mutta nyt päivittelen taas kuulumisia.

Voin todeta, että olen tänä kilpailukautena varmaan kilpaillut enemmän, kuin kahtena viime vuotena yhteensä. Minun piti kilpailla kouluratsastuksessa, mutta jostain syystä olen käynyt vain yksissä koulukisoissa, ja loput ovat olleet estekisoja. Alkaa hieman haiskahtamaan lajin vaihdos. Sijoituksia ei ole ollut juurikaan, eikä kyllä täydellisiä ratojakaan, mutta mitä se haittaa, olemme Vernan kanssa kuitenkin vasta opettelemassa! Ja meillä on ollut myös ihan kohtuullisia ratoja.

22.4 olin Korpikylässä koulukisoissa. Menin K.N. Specialin eikä se mennyt kovin vahvasti. Saimme 51% ja olimme viimeisiä. Verna oli tosi hermostunut kisapaikalla, eikä malttanut keskittyä ollenkaan. Verna jopa hyppi paristi pystyyn, mikä oli hyvin epätavallista sille. Radalla se jäi aivan pohkeen taakse, enkä saanut sitä sieltä enää pois, joten radalla kiemurtelimme, laukassa tuli rikkoja ym. Kuitenkin radalla oli myös ihan hyviä, joskin lyhyitä pätkiä. Tästä radasta kuitenkin suunta on vain ylöspäin ja loppupeleissä prosentit olivat paremmat kuin odotin. Alla pari kuvaa radalta.

c: Jonna Pyymäki




Seuraavat kisat olivatkin estekisa. Korpikylässä oli Spring Tour 24.5 ja menimme 70cm luokan. Näistä kisoista ei valitettavasti ole kuvamateriaalia. Video olisi mutta se on liian iso tiedosto tänne. Rata meni ihan hyvin, tosin radan alkupuolelle tuli yksi tyhmä kielto kuskin ajatuskatkoksen takia. Huomasin jo kaukaa, että Verna hiukan kyttäsi tulevaa estettä, mutta jostain syystä pohkeeni eivät olleet (tarpeeksi) kiinni. Kivoja nämä ajatuskatkokset kun ilmaantuvat juuri kisoissa. Vermiskä kuitenkin oli paljon rennompi kuin aiemmin mainitussa koulukilpailussa. Sijoituksemme oli jossain puolenvälin hujakoilla.

Sitten 1.6 oli tallin omat harjoituskisat, joissa menin myös 70cm. Ne menivät aivan mönkään. Verna oli ennen minun rataani hypännyt jo kolme rataa, joten se oli aivan poikki, kun oli meidän vuoro. Ja tämän takia tuli kaksi pudotusta ja suurin osa hypyistä epäonnistui. No, jossei muuta niin saatiin taas kisakokemusta. Näistä kisoista on kuvamateriaalia, ja kuvat on ottanut Jonna Pyymäki.




Sitten 17.6 lähdimmekin hieman kauemmas kisaamaan. Päädyimme Suomenhevosten Kummajaisiin Urjalaan Hessi-tallille. Siellä menimme 60cm ja 70cm. Verna oli jälleen alkuun tosi hermona eivätkä avut menneet perille sitten millään. 60cm radalla meidät hylättiin kahden kiellon takia. Ensimmäinen kielto oli aivan oma moka, nimittäin tein niin huonon tien esteelle ettei siitä nyt kukaan voi hypätä. Eli hieno ajatuskatkos - taas. Jälkimmäisellä kiellolla en oikein tiedä mitä tapahtui. Ei varmaan ollut vain pohje tarpeeksi kiinni.

Oli miten oli, niin onneksi seuraava luokka menikin paaaaljon paremmin. Verna ei ollut enää yhtään niin hermona kun aiemmin ja olin vissiin psyykannut itsenikin paremmin kuin edelliselle radalle. Yksi pudotus tuli, kun Vernalla meni vissiin vähän jalat sekaisin, tai näin tallinomistaja sanoi. Jälkikäteen ajateltuna minun olisi ollut varmaan viisainta tuoda se esteelle hieman enemmän koottuna. Kuitenkaan tuo pieni pudotus ei haittaa ollenkaan, sillä tosiaan rata oli muuten superhyvä. Kuten aiemmin mainitsin, olemme Vernan kanssa oppimassa, eikä ainakaan vielä niinkään sijoituksia haalimassa.

Tässä ollaan 70cm radalla

Seuraavat kisat ovatkin taas koulukisat. Ne ovat Korpikylässä 15.7. Luokka on vielä auki, sillä kilpailukutsua ei ole vielä julkaistu. Jos siellä on K.N. Special niin menen sen, mutta jos ei niin sitten Helppo C. Täytyy ruveta treenaamaan, sillä olen hieman luistanut sileällä työskentelystä... Olen joko ollut kisoissa tai samoillut metsissä... No, on minulla tässä reilu pari viikkoa aikaa harjoitella.

Kävin viime torstaina Unetun tallilla tunnilla. Meillä oli estetunti ja menin Ihkulla. Meni tosi hyvin, vaikka olikin totuttelemista kun Ihku on aivan päinvastainen kun Verna :D

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Kuulumisia pitkästä aikaa

Taas on vierähtänyt vähän aikaa kun olen viimeksi tänne kirjoittanut. Olen ollut yksinkertaisesti laiska, koska kuvamateriaaliakin olisi ollut.

Jokatapauksessa, olen käynyt maastossa jokusen kerran, hypännyt sekä vääntänyt koulua. Mukavan monipuolisesti siis. Maastossa olen ollut tallityöntekijöiden sekä kaverien kanssa. Verna on joka kerta käyttäytynyt tosi kivasti, se on nyt maastoillut suht säännöllisesti, koska tallilla on pidetty nyt myös asiakasmaastoja enemmän.

Tässä oltiin Pinjan kanssa liikenteessä

Ja tässä Rebekan kanssa, vaikkei kaveria kuvassa näykkään

Myös kerran ollaan hypätty. Verna on siinäkin toiminut mainiosti, joskin minun pitäisi saada se liikkumaan siinä enemmän eteen. Tosiaan kenttä on ollut vähän epämääräinen tässä keväällä, joten hypyt ovat siksi jääneet vähemmälle.



Video on otettu 9.3, jolloin viimeisin estetunti oli.

Suurimmaksi osaksi olen kuitenkin pyörinyt kentällä ja harjoitellut kisoihin. Kisat on 22.4, ensi viikonloppuna siis. Menen Vernalla K.N. Specialin. Olen stressannut kisoja varmaan 1,5 kuukautta, koska tämä on ensimmäinen kilpailuni Vernalla ja ensimmäinen helpon B:n rata oman tallin ulkopuolella. Tämä on myöskin vähän niinkuin testi, että miten hyvin olen edistynyt Vernan kanssa. En lähde tavoittelelaan vouttoa tai edes sijoitusta vaan olen tyytyväinen jos saadaan yli 50%. Ihan huippua jos prosentteja tulisi yli 55, mutta se tuskin onnistuu :D

Ei liity mitenkään mihinkään mutta Verna oli yks päivä niin söpö kun se oli ihan uninen kun tulin tallille :D

Menin eilen Vernalla tunnilla. Verna oli taas sillä päällä että mikään ei toimi. Joka kerta kun otti ohjat tuntumalle tai teki pidätteen tai mitä vaan niin hirveä vastustelu ja pään nostelu. Ei onneksi tehty tunnilla mitään vaativia asioita, ihan vain perus juttuja. Mutta kaikilla on aina välillä huonoja päiviä ja varmaan torstaina kun on kouluvalmennus kisoja varten niin menee paremmin. Toivottavasti vaan tällainen huono päivä ei iske kisapäivänä, koska sitten ei tule mistään mitään.



Olen myös tutustunut uuteen otuksen. Tallille saapui n. 2 kuukautta sitten lihava ja kouluttamaton suokkitamma, nimeltään Pipsa. Menin sillä muutama viikko sitten, ja totesin että hän on ihan super kiva kaveri! Siinä vaiheessa sillä oli ratsastettu noin kuukausi ja siitä huolimatta että se ei osannut juurikaan mitään ja kunto oli huono niin totesin että on kyllä yksi uusi suosikkini! Ilmeisesti meillä on vielä uusia ratsastuksia edessä, jos oikein ratsastuksenopettajaa tulkitsin.
Pipsa

torstai 8. maaliskuuta 2018

Tulevan vuokraajan lyhyt oppimäärä

Tällä kertaa tiedossa on hieman erilaista postausta. Olen jo pitkään halunnut jollain muotoa kertoa hevosten vuokraamisesta. Ja tässähän sitä tekstiä tulisi:

Olen harrastanut hevosia kohta 13-vuotta. Niistä 6-vuotta minulla on ollut jatkuvasti ainakin yksi vuokrahevonen. Usein jopa kaksi samaan aikaan. Erilaisia vuokrahevosia ja -sopimuksia minulla on ollut yhteensä 7 kappaletta. Omia tai ylläpitohevosia minulla ei ole ollut koskaan, sillä elämäntilanne ei ole ikinä sallinut sellaista.

Mitä vuokraaja sitten käytännössä tekee? Se riippuu tietysti sopimuksesta, mutta yleisin lienee se, että vuokraaja käy sovittuina päivinä viikossa liikuttamassa sekä hoitamassa hevosen. Toisinaan myös esim. varusteiden tai karsinan putsaus kuuluu sopimukseen. Pääsääntöisesti vuokraajan tehtävä ei ole päättää asioista. Hän hoitaa asiat juuri niinkuin omistaja tahtoo. Sopimuksesta riippuen vuokraaja maksaa joko kertamaksun, joka on tällä seudulla yleensä 10-30 euroa tai vastaavasti jonkun näppärän kuukausisumman.

Tosiaan tämän postauksen idea on vähän kertoa vuokrauksesta ja siitä, mitä mahdollisen tulevan vuokraajan on hyvä tietää. Miten ratsastuksessa voi kehittyä ja muutenkin miten hevosharrastus pelaa kun omaa hevosta ei ole. Tähän alkuun ajattelin listata hieman vuokraajana olon hyviä ja huonoja puolia:

Hyvät puolet:

+ Ei läheskään niin kallista kuin oman hevosen pito
+ Vähemmän vastuuta kuin omassa hevosessa, sinun ei tarvitse välttämättä murehtia ruokinnasta tmv. koska se ei sinulle kuulu.
+ Hyvä vaihtoehto sellaiselle, joka haluaa tehdä vähän enemmän hevosten kanssa kuin käydä kerran viikossa ratsastustunnilla mutta ei kykene omaan hevoseen.
+ Sinun ei tarvitse käydä tallilla joka päivä. Opiskeleva ihminen voi hyvillä mielin keskittyä opiskeluun stressaamatta sitä, että hevonen pitää liikuttaa.
+ Vuokrausdiilejä löytyy lähes yhtä montaa erilaista kuin vuokraajiakin. Jollekin diiliin kuuluu vain hevosen ratsastus 1-2 kertaa viikossa, mutta jossakin diileissä vuokraaja pitää hevosta kuin omanaan ja käy (lähes) päivittäin tallilla.
+ Jos syystä tai toisesta vuokrahevosta ei pystykkään pitämään, niin lopettaminen on kohtuullisen helppoa.

Huonot puolet:

- Päätösvallan vähäisyys on joskus myös huono asia. Jos hevosella mättää jokin asia, niin vuokraaja ei asialle mitään mahda. Silloin vuokraajan vaihtoehto on lopettaa vuokraus.
- Hevonen voi (yhtäkkiä) lähteä alta. Eli toisinsanoen vaikkapa muuttaa toiselle paikkakunnalle, jolloin et pysty enään jatkamaan vuokrausta.
- Jos on ns. hevosenomistaja tyyppiä, niin vuokraus ei ole paras mahdollinen keino harrastaa. Sillä sinä et omista sitä hevosta etkä yleensä hoida siihen liittyviä asioita.

Issikkaruuna Klettur. Sitä vuokrasin joulukuusta 2012 toukokuuhun 2017. Vuokraus loppui kun Kleba muutti omistajansa mukana Itä-Suomeen.

Miten vuokraajana voi sitten kehittyä?

Ihan ensimmäisenä sanon, että varsinkin jos hevosharrastajalla on "vain" ratsastuskoulutausta, niin älkää hyvät ihmiset lopettako ratsastustunteja, vaikka vuokrahevosen saisittekin! Paras diili mielestäni on se, että omalla vuokrahevosellaan pääsee tunneille. Siinä pääsee kokonaisena ratsukkona valvovan silmän alle ja näin te voitte kehittyä yhdessä. Pelkällä vuokrauksella ei kehity ratsastajana, sillä silloin teillä ei ole ketään, joka korjaa virheitä, haasta teitä ja vie eteenpäin.

Kun vuokrahevosta etsii, kannattaa hankkia sellainen hevonen, jolla on jotain annettavaa sinulle. Esimerkiksi jos olet He C tasoinen niin hanki ainakin He B tasoinen vuokrahevonen. Ratsastajana ei kehity jos hevonen on kokemattomampi kuin sinä itse. Eri asia tietysti, jos vuokraaja on niin kokenut, että kykenee kouluttamaan hevosta eteenpäin. Mutta silloin se ei mielestäni oikein mene vuokrauskastiin. Jos haluat kilpailla esteillä niin älä hanki jalkavaivaista maastopuksua, koska et sinä sillä estekisoihin pääse. Jos taas vastaavasti haluat vain maastoilla niin älä hanki ns. kilpahevosta.

Suosittelen myöskin käymään useampana päivänä viikossa ratsastamassa jos se vain on mitenkään mahdollista. Minulla on tällä hetkellä Vernan kanssa mainio tilanne: käyn maanantaisin ratsastustunnilla, jolloin menen Vernalla lähes aina. Sitten torstaina ja sunnuntaina ratsastan itsenäisesti eli nämä ovat niitä vuokrauskertoja. Sitten näiden lisäksi käyn estetunneilla, jos vain mahdollisuus on. Tämän järjestelmän olen havainnut vallan mainioksi tavaksi kehittyä.



Millainen sitten on hyvä vuokraaja?

Hyvä vuokraaja on sellainen, joka käy silloin kun on sovittu. Jos syystä tai toisesta vuokraaja ei pääse, niin hän ilmoittaa mahdollisimman aikaisin. Hevosen omistajakin saattaa haluta suunnitella viikkojärjestyksensä etukäteen. Tietysti sairastapaukset on erikseen eikä niille voi mitään.

Hyvä vuokraaja ei sooloile. Jos jokin asia tehdään jollain tavalla, niin se myös tehdään. Ei ole vuokraajan tehtävä muutella asioita. Jos jossain asiassa on vuokraajan mielestä muutettavaa, niin voi siitä asiallisesti hevosen omistajalle yrittää sanoa, mutta varautuu siihen että asiaan ei välttämättä tule muutosta. Jos asia häiritsee liikaa elämää niin silloin ei auta oikein muu kuin vuokrauksen lopetus.

Jos jostain syystä vuokrahevonen ei ole sellainen mitä kaipaat tai tulee jokin muu syy lopettaa, niin omistajalle kerrotaan tämä rehellisesti. Yhtäkkinen katoaminen ei ole millään tapaa reilua omistajan tai hevosen kannalta.

Jos jotain asiaa ei osaa, niin pyydetään apua eikä jätetä tekemättä. Sama juttu jos ei ole varma esim. minkä loimen laitat hevoselle. Aina on parempi kysyä ja varmistaa kuin tehdä jotain sinne päin tai jättää tekemättä.

Mistä vuokrahevosia löytyy?

Minä olen löytänyt suhteilla kaikki vuokrahevoseni. Ne ovat siis todellakin eduksi. Suosittelen kyselemään vaikkapa ratsastuksenopettajalta tai tallikavereilta, että onko hänellä tiedossa mitään vuokrahevosehdokasta. Jotkut ratsastuskoulut ottavat myös tuntihevosilleen vuokraajia (niin kuin Hentilä ja minun ja Vernan diili), mikä on varsinkin ei niin kokeneelle ratsastajalle aika turvallinen tapa aloittaa vuokraajan ura.

Netistäkin silloin tällöin löytyy vuokrahevosilmoituksia ja nettiin voi myöskin itse kirjoittaa, että haetaan vuokrahevosta. Ilmoitusta kirjoittaessa on tärkeää olla rehellinen taidoistaan. Älä liioittele, mutta älä myöskään aliarvioi. Kannattaa myöskin kertoa, millaista hevosta etsii ja mihin tarkoitukseen (maastoilu, kilpaileminen).

Minä ja Tintti. Tintti löytyi samalta tallilta (Multamäestä) jossa kävin ratsastustunneilla. Tintti oli yksityinen, mutta kävi myös tunneilla jonkin verran.

Tämä oli tälläinen sepustus vuokraamisesta. Ehkä tästä on jollekin vuokrauksesta haaveilevalle apua - tai sitten ei. Mutta ainakin saitte vaihtelua postauksiin.

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Estetunti ja Helsinki Horse Fair messut

Minun ja Vernan viime viikot ovat olleet aika tehokkaita. Ollaan hypätty lähes viikottain ja muuten väännetty koulua aikalailla "nuttura kireällä". Maastoseuraa ei ole oikein ollut, joten maastoon ei olla päästy. Paitsi pari viikkoa sitten kun veljeni lähti kävellen mukaan maastoon. 

Kyseinen maastokerta meni ihan kivasti. Vaikka "yksin"olo jännitti Vernaa vähäsen, ei tapahtunut mitään kovin extremejä käänteitä. Lumikolaa ja pulkkaa neiti pelkäsi mutta niistäkin kyllä selvittiin loppupeleissä. Alla pari kuvaa kyseiseltä lenkiltä:



Kuten aiemmin mainitsin, hyppäämään ollaan päästy säännöllisesti. Kenttä on ollut tosi hyvässä kunnossa tosi monta viikkoa. Meidän tallilla ei ole maneesia, joten kaikki riippuu aina kentän kunnosta. 


Viime perjantaina meillä oli jälleen estetunti. Harjoittelimme jumppatehtävää. En edes muista, milloin ollaan tämän kaltaista tehtävää tehty. Ei ainakaan muutamaan vuoteen. Tehtävää tultiin aluksi ravissa, ja myöhemmin laukassa, kuitenkin niin että tehtävät ensimmäiset kavaletit ravilla ja sen jälkeen laukannosto. 




Verna ei alkuun oikein millään meinannut hoksata, että ravikavalettien jälkeen voi nostaa laukan. Tulimme siis pari kertaa tyylikkäästi ravilla. Sitten kun Verna tajusi, että laukallakin voi tehtävän suorittaa niin sehän olisi halunnut tulla koko jutut kavaletteja myöten!




Ylläolevassa videossa Verna ei ollut vielä hoksannut laukkaa. Jotain laukan tapaista se kyllä haki kahden viimeisen esteen välissä.


Tässä me menemmekin tehtävän juuri niinkuin pitää. Paitsi että viimeisen esteen jälkeen oli väärä laukka. Jostain syystä oikean laukan saaminen tehtävän jälkeen oli olevinaan kauhean haastavaa.

Jotta elämä ei menisi liian tylsäksi ja turvalliseksi, niin opettaja alkoi nostamaan jumppatehtävän viimeistä estettä. En ole Vernalla (tai oikeastaan yhtään kellään) hypännyt vuosikausiin 60cm korkeampaa. Estettä nostettiin joka kierroksella hieman, ja loppupeleissä korkeutta oli n. 80cm. Se on aika hyvä suoritus ex-estekammoiselle joka ei aikoihin ole kovin korkeita hyppinyt.

Todistusaineistoa!
Vuodelta nakki ja muusi kun olin myöskin itsesuojeluvaistoton hullu. Korkeutta tässäkin joku 80cm. Jos oikein muistan niin olen Vernalla hypännyt yksittäisenä +90cm mutta siitä ei tietenkään ole mitään todisteita. 


Noniin, siirrytään viime lauantaihin. Silloin oli Helsingissä Horse Fair messut, jonne tietenkin suuntasin itseni (sekä serkkuni Hannan). Vernalle on ilmaantunut kuolainongelmia, joten olin etsimässä Vernalle jotain järkevää suuhun sieltä. Vernalla on siis ollut pitkään suora omppukuolain irtonaisilla renkailla ja se on ollut hyvä. Nyt kuitenkin se on alkanut painamaan kädelle ihan tosi paljon. Kokeilin sille paristi ihan tavallista kolmipalaa, johon se ei taas uskaltanut tukeutua ollenkaan sekä se mupelsi sitä koko ajan.

Etsimääni en messuilta valitettavasti löytänyt. Olisin hommannut sille oliivikolmipalan, mutta siellä ei ollut minkäännäköistä järkevää, mitä olisi edes kannattanut kokeilla. Jotenkin tuntui muutenkin, että messut olivat tavallista suppeammat. No, en sentään tyhjin käsin lähtenyt. Minulla on kotona kahdet suitset Vernalle ja kummassakin aika tylsät otsapannat. Ja koska olen harakka joka tykkää kaikesta kimaltavasta niin pitihän asiaan tehdä muutos! Siispä ostin kaksi otsapantaa, jotka viritin suitsiini.


Eli toisessa on tuollaisia helmiä ja toisessa taas sinisiä ja kirkkaita swarowskeja. 

Palatakseni kuolainongelmaan. Tosiaan kuolain on pakko vaihtaa, homma ei toimi jos Verna joko painaa vasten niin paljon että kädet on tosi kipeänä ratsastuksen jälkeen tai että neiti ei uskalla tukeutua ollenkaan kuolaimeen. Tilasin sunnuntaina Börjes Kotimäeltä oliivikolmipalan omppupäällysteellä ja se tuli tänään. Oliivikolmipala on hieman tavallista kolmipalaa vakaampi, ja ajattelin että omppuversiona se voisi olla vieläkin miellyttävämpi herkkikselle. Menen torstaina seuraavan kerran tallille, jolloin testaan tätä kuolainta.

Tässä kyseinen kuolain
Nyt tulevana perjantaina meillä on myös estetunti. En ole ihan varma, tuleeko todistusaineistoa. Minulla on periaatteessa kuvaaja (äitini), mutta hänen halukkuutensa on vielä vähän epävarmaa.


torstai 15. helmikuuta 2018

Jännitystä elämään ja sillai

Vähän on unohtunut kirjoitella tässä viime viikkoina. On ollut vähän extremempää menoa kuin yleensä ja olenpahan käynyt tutkimassa maaperääkin.

29. 1 oli ratsastustunti Vernalla. Meillä oli puomitunti ja menimme puomeilla erinäisiä tehtäviä. Oli puomeja lävistäjällä sekä pitkillä sivuilla. Näistä kyhäsimme pienen radan jota myös lopputunnista menimme. Verna oli ihan hyvä, aika normaali. Puomienkaan kanssa ei muistaakseni ollut mitään ihmeempiä.

Kaikesta huolimatta päädyin tutkimaan maaperää. Miksikö? No siksi, koska tein ihan tyhmän mokan jonka takia vedimme molemmat Vernan kanssa lipat. Tein yksinkertaisesti liian tiukan tien seuraavalle puomitehtävälle ja Vernalla ei hokit pitänytkään. Onneksi kummallekaan ei käynyt pahemmin. Minä sain muutaman mustelman ja pariksi päiväksi niskajumin, Vernaan ei tullut naarmuakaan.

Kaatumisen jälkeen menin vielä saman radan uudestaan kahdesti, tällä kertaa käännökset huolellisemmin ja ravissa. En oikein itsekään tiedä miten tuo kaatuminen pääsi käymään. Yleensä teen hyvät ja tarkat tiet, mutta nyt kävikin näin. Ehkä hyppytauko on heikentänyt silmää katsoa hyvät tiet? Paha sanoa. No, joka tapauksessa tunti meni muuten ihan kivasti eikä muita mokailuja tullut.

Sunnuntaina 4.2 olin maastossa Rebekan ja Ritan kanssa. Hevoset eivät olleet maastoilleet viikkokausiin, joten odotimme sekoiluja matkan varrelle.

Maastolenkiltä
Maasto kesti noin 1,5h ja menimme kaikki askelajit. Mukaan toden totta mahtui sekoilua. Hevoset olivat tosi säikkyjä koko lenkin ajan. Ensin ne eivät suostuneet kulkemaan yhdellä tiellä, koska erään talon pihassa haukkui koira. Emme vain kerta kaikkiaan saaneet niitä liikkeelle, joten jouduimme menemään toista reittiä. Sen jälkeen hevoset pelkäsivät milloin paalimuoveja ja milloin Korpikylän hevosia. Kaiken huippu oli kuitenkin vastaantuleva koira ja sen taluttaja. Koira ei edes tehnyt mitään ja he jopa kiersivät meidät pellon kautta (kapea tie) niin siitä huolimatta se oli Ritalle liikaa ja se päättikin yrittää häipyä paikalta. Saimme kuitenkin hevoset hallittua ja pysymään suht rauhallisina kunnes koira oli mennyt tarpeeksi kauas.

En kyllä käsitä mikä hemmetin koirafobia niillä nyt oli. Ne ovat nähneet koiria (ja jopa huonosti käyttäytyviä sellaisia) eivätkä ne silloin ole mitään välittäneet. Mutta varmaan osasyyllisenä nyt ollut maastotauko. Täytyy ehdottomasti maastoilla säännöllisemmin etteivät ne olisi joka kerta yhtä pöljiä. Laitoin tuohon alle videonpätkää kyseiseltä maastolenkiltä. Tässä pätkässä hevoset sentään ovat ihan fiksuja :D



Viime sunnuntaina eli 11.2 oli estevalmennus. Poikkeuksellisesti en mennyt Vernalla, koska yksi toinen ratsastaja oli menossa kisoihin niin hän meni sitten sillä. Itselläni oli vaihtoehtona Viuhka tai Rita. Koska kaikkea uutta pitää kokeilla ja olen ajoittain hiukan tyhmänrohkea, päätin ottaa Viuhkan. Viuhka on 5v suokkitamma. Venlan jälkeläinen, minkä kyllä huomaa. Neiti on aika kuuma ja ehkä vähän herkkis kaveri. (Erittäin mahti-idea siis ottaa se heti estevalmennukseen)

Alku meni ihan kivasti, Viuhka oli reipas, mutta pysyi hyvin hanskassa. Kuitenkin kun alettiin ottamaan laukkoja niin sillä alkoi keittämään hyvin pahasti liikaa. En tiedä mitä tein väärin vai aiheuttiko muut laukkaavat hevoset sen hermostumisen, mutta joka tapauksessa Viuhkis ei rauhoittunut millään. Vaikka yritin antaa pitkää ohjaa, että rauhoittuisi kävelemään, niin silti oltiin koko ajan laukkaamassa. Siispä kaikkien hyvinvoinnin takia kävin vaihtamassa Ritaan kesken kaiken.

Ritaan vaihdon jälkeen kuvaaja saapui paikalle, ja lopputunnista onkin kuvia. On varmaan ihan hyvä, ettei Viuhkan kanssa sekoilusta ole todistusaineistoa, se tuskin oli kovin nättiä menoa :D


Joka tapauksessa sinä päivänä hyppäsimme porttia, sarjaa, tavallista pystyestettä sekä kavaletteja. Rita oli tosi kiva, laukka pyöri hyvin eikä se muutenkaan ollut lainkaan tavallinen "Räpeltäjä-Rita" niinkuin sitä nimitämme. Esteet pysyivät kannattimilla ja jarrut toimi hyvin vaikka kevyempi kuolain olikin (Ritalla siis sekä pelham, että fullcheek käytössä ja näistä fullcheek oli meillä sunnuntaina).

Ainoastaan alkuverryttelyn puomitehtävä oli Ritan jaloille haastava. Jotenkin puomeilla Ritalla meni vähän jalat sekaisin niin laukka tippui aina johonkin mystiseen ravi-laukka systeemiin.

Kuten kuvasta näkyy, askelaji oli vähän mysteeri

Menimme kaikkia tehtäviä aina alkuun yksittäisenä ja lopuksi hyppäsimme rataa. Kuten jo aiemmin sanoin, Ritalla jalka nousi varsin kivasti kaikilla kunnollisilla esteillä. Puomeja ei tippunut, laukka pyöri niinkuin pitikin eikä me vedetty lippoja.

Tässä mennään yksittäisenä porttia

Tässä mennään jo rataa ja ollaan pystyesteellä

Sarjaesteen jälkimmäinen este

Tänään menen Vernalla itsenäisesti, samoin sunnuntaina. Sunnuntaina voisi koittaa mennä maastoon jos saan maastoseuraa.

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Koulutreenin yritystä

Taas on vierähtänyt hetki kun olen viimeksi kirjoitellut. Vernalla olen mennyt säännöllisesti, maanantaisin tunnilla sekä torstaisin ja sunnuntaisin itsenäisesti. Lähinnä ollaan menty nyt kentällä. Pitäisi taas koittaa päästä maastoon vähän tuulettumaan, kunhan saan taas maastoseuraa.
  Verna on ollut vaihteleva. Välillä tosi huonolla tuulella (painaa kuolainta vasten, eikä keskity) mutta sitten välillä taas tosi super. Tämä taitaa olla yhteydessä jonkin verran kentän pohjaan sekä siihen, mitä siltä vaadin. Esimerkiksi kokoamiset on Vernalle haasteellisia, ja jos vaadin niissä vahingossa liikaa niin neidiltä menee hermo.
  Olenkin nyt harjoitellut kokoamista myös itsenäisesti ratsastaessa. Olen tehnyt niin, että vaadin aivan pientä kokoamista kerrallaan, niin että Vernan sielu kestää sen. Ja tästä vähitellen yritän nostaa tasoa. Laukassa kokoaminen on kaikkein vaikein. Vernalla ei varmaan ole oikein vielä tarpeeksi voimaa ylläpitää laukan rytmiä ja koota laukkaa. Ei kannata vaatia sellaista mihin hevonen ei pysty, joten tässäkin edetään ihan hissunkissun.

Tänään menin jälleen Vernalla itsenäisesti. Menin kentällä ja tein ihan perusjuttuja. Tein taivutuksia, siirtymisiä sekä harjoittelin sitä kokoamista. Verna oli nyt taas ihan superhyvä. Ei minkäänlaista sekoilua tai hermoilua, vaikka kokoamista treenasinkin. Minulla oli mukana äitini, joka toimi kuvaajana.

Tuossa videossa menin vähän pohkeenväistöä, joita olen ottanut tavaksi tehdä aina alkuverryttelyn yhteydessä. Niillä saa hyvin pohkeen läpi ja muutenkin se on kiva harjoitus.


Tuossa taas on videota ravista. Verna oli alusta asti mukavan rento ja miellyttävä ratsastaa. Alkuverryttelyssä tein paljon ympyröitä, voltteja sekä siirtymisiä molempiin suuntiin.

Laukat otin keskiympyrällä ensin. Vasen kierros oli hieman haasteellisempi kuin oikea, mutta se nyt on ollut aina sama homma. Verna ei meinaa taipua laukassa vasemmassa kierroksessa ja painaa pohjetta vasten. Videolta katsottuna tosin vasen kierros kyllä ei näyttänyt niin pahalta kuin luulin.

Tässä on videota vasemmasta kierroksesta.

Tässä taas videon pätkää oikeasta kierroksesta. Jos tarkkaan katsoo niin vasempaan kierrokseen verrattuna Verna on syvemmässä muodossa (yleinen huomio, ei siis ole ainoa asia mitä katson hevosessa :D) ja itse ehkä istun paremmin, mutta muuten merkittävää eroa ei näy olevan. Selkään hevonen kuitenkin tuntuu hyvin erilaiselta.

Itse kokoamisjutuista ei ole videota mutta ehkä kertominen riittää. Harjoittelin kokoamista kahdeksikolla ja kahdeksikon keskellä aina kokosin parin askeleen ajan ravia (jossa siis harjoitusta tein). Suurimmaksi osaksi se sujui ihan kohtuullisesti. Pari kertaa Verna siirtyi mieluummin käyntiin, mutta se oli oma moka kun ei ollut pohje tarpeeksi kiinni.

Loppukäynnit kävelin maastakäsin. Verna on ihana otus, kun se seuraa minua vapaana perässä kun tallustelemme ympäri kenttää. Tallustelun lisäksi tein vähän maastakäsin juttuja, - pysähdyksiä, peruutuksia ja takaosan väistöä ilman että kosken koko hevoseen.


Huomenna olisi ratsastustunti, tuskin tulee postausta. Torstaina ja sunnuntaina menen taas itsenäisesti. Vielä ei ole aavistustakaan, mitä teen näillä ratsastuskerroilla.

tiistai 26. joulukuuta 2017

Hankitreeniä

Tänään menimme Pinjan kanssa pellolle ratsastamaan. Lunta oli kertynyt sen verran, että se juuri ja juuri ylitti vuohisen. Aivan mainio tilaisuus siis hankitreenille. Mukana oli äitini kuvaamassa ja ottamassa videoita, joten todistusaineistoa löytyy. Materiaali on tosin hiukan hämärää ja Verna näyttää tummalta klöntiltä, mutta ei se mitään haittaa.

Ennen ratsastamaan lähtöä


Ratsastimme noin tunnin verran. Minä suurimmaksi osaksi työskentelin käynnissä. Kuitenkin ravailinkin jonkin verran sekä laukkasimme pellolla olevan mäen kaksi kertaa ylös. Verna oli tosi innokas, ja varsinkin laukkojen jälkeen keskittymiskyky oli olematon. Pellolla tein samoja juttuja kuin kentälläkin, mutten mitenkään nuttura tiukalla jo yksistään siksi, että lumihangessa tarpominen on suht rankkaa. Keskityin lähinnä taivutteluun ja siihen, että Verna keskittyy edes joten kuten minun antamiin ohjeisiin.

Ravailtiin mäkeä ylös (jos jollekin epäselvää niin minä ja Verna ollaan etummaisena)

Tässä palloillaan käynnissä ympäri peltoa, luultavasti kuskilla lyö tyhjää, että mitä sitten tekisi :D

Tosiaan kahdesti otimme pätkän laukkaa. Molemmilla kerroilla laukkasimme ylämäen. Verna oli tosi innoissaan. Se laukkasi mäen suunnilleen niin kovaa kuin pääsi :D Onneksi kuitenkin jarrut pelasi ja vauhtikin hidastui aina mäen päällä.

Tällä videolla jälkimmäinen laukkarallittely.

Tämän ratsastuksen jälkeen totesin, että Vernalla on suhteellisen teräksinen kunto muodostunut tässä syksyn aikana. Hankitreeni on oikeasti rankkaa homma, varsinkin laukkaaminen ylämäkeen hangessa. Kuitenkaan Verna ei missään vaiheessa ollut hengästynyt tai muuten sen oloinen, että kunto loppuisi. Päinvastoin; laukkojen jälkeen neiti tuntui ihan siltä, että olisi voinut suorittaa saman jutun uudestaan :D Eikä ravissakaan vauhtia tai liikettä säästelty. Ratsastuksen jälkeen Verna ei ollut hikinen juuri lainkaan.



Torstaina on seuraava ratsastus ja silloin yritän vääntää koulua kentällä. Olen nyt aika paljon duunaillut kaikkea muuta niin voisi vaihteeksi palata perusasioiden äärelle.