Sivut

perjantai 3. marraskuuta 2017

Pirtsakat ponit pellolla

Eilen olimme Pinjan kanssa Hentilässä. Ajatuksenamme oli vääntää kentällä koulua (kun nyt on tullut maastoiltua aika paljon niin kentällä vääntö olisi tehnyt hyvää), mutta kenttä oli aivan kivikova, joten hylkäsimme idean. Myöskään maastoon ei päästy, koska hevosilla ei ole vielä hokkeja ja tiet ovat jäässä. Siispä päädyimme pellolle (mikä siis toimii kesäisin myös hevosten laitumina) ratsastelemaan. Lähdimme sinnekin ihan sillä mielellä että jos vähän köpöttelee (lumen alla saattaa olla jäätä tai pohja olla epätasainen). Yllätyimme kuitenkin positiivisesti. Pellolla ei ollut lainkaan jäätä, lunta oli juuri sopivasti eli pelto ei ollut liian kova eikä pehmeä ja se oli vielä varsin tasainen.
    Tein pellolla samoja juttuja kuin tekisin kentälläkin. Käynnissä ja ravissa taivuttelua ja voltteja, siirtymisiä ym. Näiden lisäksi pellolla oli ylämäki, jota kiipesimme käynnissä ja ravissa muutaman kerran. Laukat otin joko suoralla uralla pois päin tallista tai ympyrällä. En ottanut kuin muutamat kivat pätkät kumpaakin suuntaan, koska tarkoitus oli keskittyä muuhun kuin laukkailuun.
   Virtaa Vernalla oli reiluhkosti. Tunteja on jouduttu perumaan viime aikoina jonkin verran huonon kentän vuoksi, ja jos tunteja on ollut, niin siellä ei olla kovin rankasti menty. Verna tykkäsi ilmaista pirteytensä pään viskomisella ja ihan omilla käynnistä raviin ja ravista laukkaan siirtymisillä. Mielestäni oli lähinnä söpöä kun Verna yritti olla jopa niin hurja kun hän jopa päätään viskoi tai siirtyi raville ilman lupaa :D Heti kun Vernalle ilmaisi että jos nyt kuitenkin jatkettaisiin hommia minun määräämässä askelajissa niin neiti tyytyi kohtaloonsa ilman sen kummempia mielenosoituksia.
   Ratsastuksen jälkeen menimme vielä kentälle ottamaan muutamat kuvat, joista muutaman voisin lätkäistä tähän:







Olin muuten myös viime maanantaina tunnilla. Menin pitkästä aikaa Riialla, ja teimme avotaivutuksia. Alkuun ei meinannut sujua, Riia reagoi aika hitaasti apuihin eikä halunnut taipua. Tutkimme asiaa ja totesimme hackamoren olevan siihen hommaan liian hidas ja vaihdoimme suoran kuolaimen sille. Sen jälkeen homma alkoi toimia vähän paremmin (kunhan kuski osasi ratsastaa) ja jopa ravissa tuli parit ihan kivat avotaivutukset. Otimme myös parit laukannostot, mutta hevosilla alkoi olla hiukan turhan vauhdikasta meininkia laukan innoittamina, että päätimme olla laukkaamatta enempää kun yksi tippui ja Riiakin otti hiukan kimmoketta. Ja pohjakin olisi ollut luultavasti liian liukas holtittomiin pyrähtelyihin :D

Seuraavan kerran menen Vernalla sunnuntaina. Silloin olisi tarkoitus lähteä kolmestaan maastoon, kera Pinjan&Samin sekä Rebekan&Ritan. Onko tämä uhka vai mahdollisuus, se selviää sitten :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti