Sivut

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Verna on true kouluhevonen, estehevonen, maastohevonen ja peltohevonen

Eli tämä postaus käsittelee jälleen kerran Vernan monipuolisuutta.

Tosiaan nyt viime viikkoina Verna on ollut koulutunneilla suorastaan epäilyttävän kiva. Se on jostain löytänyt oikean kokoamiskyvyn. Onhan se aiemminkin osannut koota jonkinverran, mutta esim. hienot siirtymiset laukasta käyntiin, raviväistöt ja lyhennetty ravi korkeammassa muodossa ovat tuottaneet hankaluuksia. Raviväistöt ihmetyttää eniten, ei se aiemmin ole osannut väistää yhtään ja nyt se tekee (pieniä pätkiä mutta kuitenkin) niin helpon oloisesti! Onkohan mulla vaihtunut hevonen? Samoin laukasta käyntiin siirtymiset. Ne ovat aina aiemmin olleet suht töksähtäviä ja rumannäköisiä, mutta nyt ne ovat suht siistejä eivätkä tuota hankaluuksia. Ratsastuksenopettaja on vitsaillut kilpaurasta Vaativa B:n tasolla, ehkei me ihan sinne asti päästä mutta ehkä hamassa tulevaisuudessa edes Helppo A....? Katsotaan sitä sitten 50 vuoden päästä.

Tosiaan, epämääräisistä keleistä huolimatta myös hyppäämään ollaan päästy. Kerran, mutta kuitenkin. Sille päivälle sattui ihana sadekeli ja kenttä oli aivan järkyttävässä kunnossa. Hyppäsimme kahdella eri lävistäjällä, toisessa oli yksittäinen pysty ja toisessa kavaletti-pysty innari. Lisäksi L:päädyssä lyhyellä sivulla oli pari kavalettia, joita alkuverryttelyksi menimme. Todella raskaasta pohjasta huolimatta Verna oli ihan super. Tuntui, että raskas pohja ei haitannut ollenkaan. Energiaa oli juuri sopivasti - ei tarvinnut puskea eteenpäin, mutta allani ei myöskään ollut mitään ruutitynnyriä. Hypytkin olivat suurimmaksi osaksi onnistuneita (pari kertaa hypättiin kavaletit hieman kaukaa). Rupesin miettimään, että onkohan Vermiskän kunto kohonnut, koska tosiaan on se vähemmästäkin väsynyt. Ja kun miettii tuota Vernan kokoamiskykyä sileälläkin... No, jos se pysyy tuollaisena niin varmaan se on pakko uskoa, että jotain muutosta on ehkä tapahtunut.

Tosiaan ollaan myöskin maastoiltu, mukana on ollut Rebekka Ritan kanssa sekä Pinjan Samin kanssa. Ollaan menty kaksin tai kolmisin. Vernasta on kuoriutunut oikea vauhtihirmu maastossa. Aiemmin sitä on oikeasti saanut enemmänkin käskeä eteenpäin kuin pidätellä ja ikinä se ei ole käskemättä nopeampaa askelajia nostanut (ei sillä että tämä olisi mitenkään toivottavaa). Maastossa olemme ottaneet ravia ylämäkeen, piiiiitkiä ja reippaita ravipätkiä (tavoitteena että askel venyy - ja sehän venyy kyllä!) ja laukkaa välillä rauhallisesti ja välillä vähän reippaammin. Ja siis tietysti myös paljon käyntiä. Pitkillä ravipätkillä ja laukoissa on välillä joutunut oikeasti rauhoittelemaan Vernaa, kun alkaa olla vauhtia hieman liikaakin. Samoin kun ottaa ohjia tuntumalle, Verna olisi jo ihan valmis laukkaamaan :D Se saattaa koittaa lähteä itsekseen raville/laukalle. Tuo on vaan hieman ärsyttävä tapa, ja en ole antanut sen tehdä sitä. Tai että se ei hyödy mitään omista askelajin vaihdoksista: kävelemme niin kauan, kunnes neiti on rauhallinen. Viime sunnuntaina annoin sen kerrankin mennä suht lujaa (ihan oman käskyn kautta, ei siis Vernan sooloilua) kun oli pitkähkö ja hyväpohjainen suora, niin kyllä se hetken meni kovaa, mutta aika äkkiä jatkoi rauhallista laukkaa. Eli ei se mikään hullu ole, vähän innokas vain.
  Ja silloin kun kävellään, niin kävellä voi huoletta pitkällä/puolipitkällä ohjalla, eikä Verna tosiaankaan (tuijottelua ja järkyttymistä lukuunottamatta) tee mitään tyhmää. Tässä itseasiassa saatte todisteenkin, lätkäisen tähän videonpätkän (mukana Pinja ja Sami):


Viime viikon torstaina menin Rebekan ja Ritan kanssa pellolla. Kenttä oli aivan kovaa koppuraa, joten hilpaisimme suosiolla pellolle. Verna oli ihan ok, aika tavallinen. Ei mikään yli pirteä muttei myöskään laiska. Harjoittelin paljon väistöjä, niin käynnissä kuin ravissakin. Raviväistöt onnistuivat vasempaan ihan hyvin, mutta oikealle ne tuottivat hieman enemmän päänvaivaa. Loppujen lopuksi tuli kyllä ihan hyvää lyhyttä väistöpätkää kumpaakin suuntaan, kunhan kuski olisi hieman enemmän kartalla eikä vain haaveilisi... Laukkaakin otimme lyhyitä pätkiä. Harjoittelin laukannostoja pysähdyksestä ja ne sujuivat hyvin. Tosiaan kaikenkaikkiaan peltoilu sujui ihan mainiosti, mitään pöllöilyjä ei tapahtunut ja kaikki jäivät eloon :D

Ennen pellolle lähtöä, neitiä ei kiinnostaisi sitten yhtään... 


Menen seuraavan kerran tallille huomenna. Menen luultavasti yksin ja teen varmaan jotain koulujuttuja kentällä. Sitten sunnuntaina olisi tiedossa maasto kera Rebekan ja Ritan. Tosiaan Ritalla on välillä taipumuksia olla pelle (pukittelee kun on niin kivaa) niin odotan hyvin mielenkiinnolla reissua :D nyt varsinkin kun ollaan kaksin liikenteessä. Tosin viimeksi kun Rita ja Rebe oli meidän matkassa niin kukaan ei tippunut eikä hevosia päässyt karkuun vaikka Ritalla vähän omaa kivaa olikin, joten uskon ja toivon että tämäkin reissu onnistuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti