Sivut

torstai 15. helmikuuta 2018

Jännitystä elämään ja sillai

Vähän on unohtunut kirjoitella tässä viime viikkoina. On ollut vähän extremempää menoa kuin yleensä ja olenpahan käynyt tutkimassa maaperääkin.

29. 1 oli ratsastustunti Vernalla. Meillä oli puomitunti ja menimme puomeilla erinäisiä tehtäviä. Oli puomeja lävistäjällä sekä pitkillä sivuilla. Näistä kyhäsimme pienen radan jota myös lopputunnista menimme. Verna oli ihan hyvä, aika normaali. Puomienkaan kanssa ei muistaakseni ollut mitään ihmeempiä.

Kaikesta huolimatta päädyin tutkimaan maaperää. Miksikö? No siksi, koska tein ihan tyhmän mokan jonka takia vedimme molemmat Vernan kanssa lipat. Tein yksinkertaisesti liian tiukan tien seuraavalle puomitehtävälle ja Vernalla ei hokit pitänytkään. Onneksi kummallekaan ei käynyt pahemmin. Minä sain muutaman mustelman ja pariksi päiväksi niskajumin, Vernaan ei tullut naarmuakaan.

Kaatumisen jälkeen menin vielä saman radan uudestaan kahdesti, tällä kertaa käännökset huolellisemmin ja ravissa. En oikein itsekään tiedä miten tuo kaatuminen pääsi käymään. Yleensä teen hyvät ja tarkat tiet, mutta nyt kävikin näin. Ehkä hyppytauko on heikentänyt silmää katsoa hyvät tiet? Paha sanoa. No, joka tapauksessa tunti meni muuten ihan kivasti eikä muita mokailuja tullut.

Sunnuntaina 4.2 olin maastossa Rebekan ja Ritan kanssa. Hevoset eivät olleet maastoilleet viikkokausiin, joten odotimme sekoiluja matkan varrelle.

Maastolenkiltä
Maasto kesti noin 1,5h ja menimme kaikki askelajit. Mukaan toden totta mahtui sekoilua. Hevoset olivat tosi säikkyjä koko lenkin ajan. Ensin ne eivät suostuneet kulkemaan yhdellä tiellä, koska erään talon pihassa haukkui koira. Emme vain kerta kaikkiaan saaneet niitä liikkeelle, joten jouduimme menemään toista reittiä. Sen jälkeen hevoset pelkäsivät milloin paalimuoveja ja milloin Korpikylän hevosia. Kaiken huippu oli kuitenkin vastaantuleva koira ja sen taluttaja. Koira ei edes tehnyt mitään ja he jopa kiersivät meidät pellon kautta (kapea tie) niin siitä huolimatta se oli Ritalle liikaa ja se päättikin yrittää häipyä paikalta. Saimme kuitenkin hevoset hallittua ja pysymään suht rauhallisina kunnes koira oli mennyt tarpeeksi kauas.

En kyllä käsitä mikä hemmetin koirafobia niillä nyt oli. Ne ovat nähneet koiria (ja jopa huonosti käyttäytyviä sellaisia) eivätkä ne silloin ole mitään välittäneet. Mutta varmaan osasyyllisenä nyt ollut maastotauko. Täytyy ehdottomasti maastoilla säännöllisemmin etteivät ne olisi joka kerta yhtä pöljiä. Laitoin tuohon alle videonpätkää kyseiseltä maastolenkiltä. Tässä pätkässä hevoset sentään ovat ihan fiksuja :D



Viime sunnuntaina eli 11.2 oli estevalmennus. Poikkeuksellisesti en mennyt Vernalla, koska yksi toinen ratsastaja oli menossa kisoihin niin hän meni sitten sillä. Itselläni oli vaihtoehtona Viuhka tai Rita. Koska kaikkea uutta pitää kokeilla ja olen ajoittain hiukan tyhmänrohkea, päätin ottaa Viuhkan. Viuhka on 5v suokkitamma. Venlan jälkeläinen, minkä kyllä huomaa. Neiti on aika kuuma ja ehkä vähän herkkis kaveri. (Erittäin mahti-idea siis ottaa se heti estevalmennukseen)

Alku meni ihan kivasti, Viuhka oli reipas, mutta pysyi hyvin hanskassa. Kuitenkin kun alettiin ottamaan laukkoja niin sillä alkoi keittämään hyvin pahasti liikaa. En tiedä mitä tein väärin vai aiheuttiko muut laukkaavat hevoset sen hermostumisen, mutta joka tapauksessa Viuhkis ei rauhoittunut millään. Vaikka yritin antaa pitkää ohjaa, että rauhoittuisi kävelemään, niin silti oltiin koko ajan laukkaamassa. Siispä kaikkien hyvinvoinnin takia kävin vaihtamassa Ritaan kesken kaiken.

Ritaan vaihdon jälkeen kuvaaja saapui paikalle, ja lopputunnista onkin kuvia. On varmaan ihan hyvä, ettei Viuhkan kanssa sekoilusta ole todistusaineistoa, se tuskin oli kovin nättiä menoa :D


Joka tapauksessa sinä päivänä hyppäsimme porttia, sarjaa, tavallista pystyestettä sekä kavaletteja. Rita oli tosi kiva, laukka pyöri hyvin eikä se muutenkaan ollut lainkaan tavallinen "Räpeltäjä-Rita" niinkuin sitä nimitämme. Esteet pysyivät kannattimilla ja jarrut toimi hyvin vaikka kevyempi kuolain olikin (Ritalla siis sekä pelham, että fullcheek käytössä ja näistä fullcheek oli meillä sunnuntaina).

Ainoastaan alkuverryttelyn puomitehtävä oli Ritan jaloille haastava. Jotenkin puomeilla Ritalla meni vähän jalat sekaisin niin laukka tippui aina johonkin mystiseen ravi-laukka systeemiin.

Kuten kuvasta näkyy, askelaji oli vähän mysteeri

Menimme kaikkia tehtäviä aina alkuun yksittäisenä ja lopuksi hyppäsimme rataa. Kuten jo aiemmin sanoin, Ritalla jalka nousi varsin kivasti kaikilla kunnollisilla esteillä. Puomeja ei tippunut, laukka pyöri niinkuin pitikin eikä me vedetty lippoja.

Tässä mennään yksittäisenä porttia

Tässä mennään jo rataa ja ollaan pystyesteellä

Sarjaesteen jälkimmäinen este

Tänään menen Vernalla itsenäisesti, samoin sunnuntaina. Sunnuntaina voisi koittaa mennä maastoon jos saan maastoseuraa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti