Sivut

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Estetunti ja Helsinki Horse Fair messut

Minun ja Vernan viime viikot ovat olleet aika tehokkaita. Ollaan hypätty lähes viikottain ja muuten väännetty koulua aikalailla "nuttura kireällä". Maastoseuraa ei ole oikein ollut, joten maastoon ei olla päästy. Paitsi pari viikkoa sitten kun veljeni lähti kävellen mukaan maastoon. 

Kyseinen maastokerta meni ihan kivasti. Vaikka "yksin"olo jännitti Vernaa vähäsen, ei tapahtunut mitään kovin extremejä käänteitä. Lumikolaa ja pulkkaa neiti pelkäsi mutta niistäkin kyllä selvittiin loppupeleissä. Alla pari kuvaa kyseiseltä lenkiltä:



Kuten aiemmin mainitsin, hyppäämään ollaan päästy säännöllisesti. Kenttä on ollut tosi hyvässä kunnossa tosi monta viikkoa. Meidän tallilla ei ole maneesia, joten kaikki riippuu aina kentän kunnosta. 


Viime perjantaina meillä oli jälleen estetunti. Harjoittelimme jumppatehtävää. En edes muista, milloin ollaan tämän kaltaista tehtävää tehty. Ei ainakaan muutamaan vuoteen. Tehtävää tultiin aluksi ravissa, ja myöhemmin laukassa, kuitenkin niin että tehtävät ensimmäiset kavaletit ravilla ja sen jälkeen laukannosto. 




Verna ei alkuun oikein millään meinannut hoksata, että ravikavalettien jälkeen voi nostaa laukan. Tulimme siis pari kertaa tyylikkäästi ravilla. Sitten kun Verna tajusi, että laukallakin voi tehtävän suorittaa niin sehän olisi halunnut tulla koko jutut kavaletteja myöten!




Ylläolevassa videossa Verna ei ollut vielä hoksannut laukkaa. Jotain laukan tapaista se kyllä haki kahden viimeisen esteen välissä.


Tässä me menemmekin tehtävän juuri niinkuin pitää. Paitsi että viimeisen esteen jälkeen oli väärä laukka. Jostain syystä oikean laukan saaminen tehtävän jälkeen oli olevinaan kauhean haastavaa.

Jotta elämä ei menisi liian tylsäksi ja turvalliseksi, niin opettaja alkoi nostamaan jumppatehtävän viimeistä estettä. En ole Vernalla (tai oikeastaan yhtään kellään) hypännyt vuosikausiin 60cm korkeampaa. Estettä nostettiin joka kierroksella hieman, ja loppupeleissä korkeutta oli n. 80cm. Se on aika hyvä suoritus ex-estekammoiselle joka ei aikoihin ole kovin korkeita hyppinyt.

Todistusaineistoa!
Vuodelta nakki ja muusi kun olin myöskin itsesuojeluvaistoton hullu. Korkeutta tässäkin joku 80cm. Jos oikein muistan niin olen Vernalla hypännyt yksittäisenä +90cm mutta siitä ei tietenkään ole mitään todisteita. 


Noniin, siirrytään viime lauantaihin. Silloin oli Helsingissä Horse Fair messut, jonne tietenkin suuntasin itseni (sekä serkkuni Hannan). Vernalle on ilmaantunut kuolainongelmia, joten olin etsimässä Vernalle jotain järkevää suuhun sieltä. Vernalla on siis ollut pitkään suora omppukuolain irtonaisilla renkailla ja se on ollut hyvä. Nyt kuitenkin se on alkanut painamaan kädelle ihan tosi paljon. Kokeilin sille paristi ihan tavallista kolmipalaa, johon se ei taas uskaltanut tukeutua ollenkaan sekä se mupelsi sitä koko ajan.

Etsimääni en messuilta valitettavasti löytänyt. Olisin hommannut sille oliivikolmipalan, mutta siellä ei ollut minkäännäköistä järkevää, mitä olisi edes kannattanut kokeilla. Jotenkin tuntui muutenkin, että messut olivat tavallista suppeammat. No, en sentään tyhjin käsin lähtenyt. Minulla on kotona kahdet suitset Vernalle ja kummassakin aika tylsät otsapannat. Ja koska olen harakka joka tykkää kaikesta kimaltavasta niin pitihän asiaan tehdä muutos! Siispä ostin kaksi otsapantaa, jotka viritin suitsiini.


Eli toisessa on tuollaisia helmiä ja toisessa taas sinisiä ja kirkkaita swarowskeja. 

Palatakseni kuolainongelmaan. Tosiaan kuolain on pakko vaihtaa, homma ei toimi jos Verna joko painaa vasten niin paljon että kädet on tosi kipeänä ratsastuksen jälkeen tai että neiti ei uskalla tukeutua ollenkaan kuolaimeen. Tilasin sunnuntaina Börjes Kotimäeltä oliivikolmipalan omppupäällysteellä ja se tuli tänään. Oliivikolmipala on hieman tavallista kolmipalaa vakaampi, ja ajattelin että omppuversiona se voisi olla vieläkin miellyttävämpi herkkikselle. Menen torstaina seuraavan kerran tallille, jolloin testaan tätä kuolainta.

Tässä kyseinen kuolain
Nyt tulevana perjantaina meillä on myös estetunti. En ole ihan varma, tuleeko todistusaineistoa. Minulla on periaatteessa kuvaaja (äitini), mutta hänen halukkuutensa on vielä vähän epävarmaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti